Viimeinen aamu tuntui olevan kaikille vaikein, olihan edellisenä yönä
luvan kanssa saanut valvoa tavallista pitenpään. Aamujumis ja leirin
viimeinen oppitunti (tulevaisuus) menivät unisissä fiiliksissä.
Leiriläiset leikkasivat lehdistä kuvia ja tekstejä, jotka haluaisivat
liittää omaan tulevaisuuteensa. Kuvat liimattiin oppikirjaan talteen,
sieltä ne voi sitten joskus vuosien päästä kaivaa esiin ja katsoa,
mitkä asiat toteutuivat ja mitkä eivät.

Oppitunnin jälkeen vuorossa oli siivoamista. Ensin siivottiin omia
huoneita ja sitten yhteisiä tiloja. Epämääräisiä likaisia sukkia löytyi
mistä sattui ja nurkissa pyöri villakoirien lisäksi myös juustonaksuja
ja karkkipapereita. Sotkua oli paljon ja aikaa vähän, joten kaikki
yrittivät parhaansa mukaan tehdä kaikkea. Kiitos leiriläisille, jotka
siivosivat mukisematta! :) Myös kokeet palautettiin. Leiriläiset
esittelivät isosille saavutuksiaan siivouksen lomassa ja kyselivät,
kannattaisiko isoskoulutukseen mennä. Totta kai kannattaa, jos intoa
on!

Lammasniemi 1 päättyi lipunlaskuun ja halipiiriin. Taisi siellä
halausten seassa muutama kyynelkin vierähtää, sillä uusia kavereita
tulee varmasti ikävä. Halipiirin jälkeen vihellettiin pilliin viimeisen
kerran. 90 minuuttia ja lisäaika oli pelattu, jäljellä oli enää
konfirmaatioharjoitus Kurun kirkossa. Martin sanoin: "Jos vielä
kuulette pillin vihellyksen, se kuuluu teidän pahimmissa
painajaisissa". :D

Aamullisen saarnan tavoin kiitämme kaikkia leiriin osallistuneita,
toivottavasti kaikille jäi hyvät muistot ja törmäillään toisiimme
joskus! Hyvää kesää ja siivousintoa rippijuhlia varten! :)

Kalkkiviivoilla ollaan. Kaikki alkavat olla tosi väsyneitä, eikä ajatus kotiinpaluusta kuulosta pahalta. Parempi lähteä silloin, kun on vielä kivaa. Aamulla Matti-pappi perehdytti leiriläisiä hieman tulevaan konfirmaatioon ja konfirmaatiolauluakin laulettiin useaan kertaan päivän aikana. Lounaan jälkeen tuli Kurun diakoni Katja Virtanen pitämään tuntia diakoniasta. Diakoniaan tutustuttiin muun muassa kuuden rastin radalla, jossa isoset toimivat rastien vetäjinä. Jokaisella rastilla oli diakonian piiriin kuuluva aihe. Myös Kuru Lehden toimittaja kävi pyörähtämässä leirillä rastiradan aikoihin.

Päiväjuoman jälkeen oli viimeinen raamis. Se taisi olla isosille kovempi paikka kuin leiriläisille. Isoset ovat kovasti ihastuneet omiin ryhmiinsä ja kaikkien mielestä oma ryhmä on se paras. :) Raamis on ollut hyvä tapa olla oman ryhmän kanssa!
Saunojen ja muun iltapäivän toiminnan jälkeen oli pelottavan loppukokeen vuoro. Kysymyksiä kokeessa oli vain yksi. Arvosteluasteikko oli neliportainen: herkkudemo, demo, tuning ja herkkutuning. :) Jokainen leiriläinen sijoittui johonkin näistä ja jokaisella arvosanalla läpäisi kokeen.

Iltapalan jälkeen alkoi iltaohjelma. Leiriläiset olivat jälleen kerran huolissaan tarkan aikataulun ja kellonlyömien puuttesta. Ilta oli viimeisen päivän kunniaksi spesiaali ja sai kestää oman aikansa, siksi aikatauluja ei oltu kirjoitettu ylös. Iltaohjelma oli tavallista pitempi (ja parempi), salaiset kirjeystävät paljastettiin ja katselimme leirillä otettuja valokuvia diaesityksenä.

Hartaudessa oli Marian ja Martin soittamana kaksi kappaletta ja kirjoitimme toisillemme leiripalautetta niin, että jokainen sai varmasti terveiset jokaiselta. Sytytimme myös tuohukset ja saimme kiittää leiristä. Haratuden jälkeen söimme hieman yöpalaksi pizzaa, jonka tuoksu oli leijunut leirikeskuksessa jo päivällä. Koska lapset olivat kiltisti, otimme vahingon takaisin ja menimme hetkeksi leirinuotiolle niemenkärkeen olemaan ja fiilistelemään. 02.30 oli vuorossa nukkumaanmeno.

Äiti, täältä tullaan!

Aamulla seinällä odottava päiväohjelma herätti kummastusta; iltaohjelman paikalla luki larppi, eikä monikaan tuntunut tietävän mikä se on. Isoset ja ohjaajat pitivät leiriläisiä jännityksessä, eivätkä paljastaneet juuri mitään ennen kuin se oli välttämätöntä. Larppi lyhensi myös saunoja, mutta se ei lopulta ollut mitään sen riemun rinnalla, mitä hääkutsujen jakaminen päivällisen jälkeen aiheutti.

Perinteiset leirihäät suoritettiin liveroolipelin hengessä. Jokaiselle pelaajalle eli leiriläiselle oli kirjoitettu rooli Las Vegas -henkisiin häihin, joissa menestyvän timanttiyhtiön omistajan tytär sai prinssinsä parin viikon seurustelun jälkeen. Leiriläiset innostuivat rooleistaan valtavasti ja käyttivät valtaosan illan vapaa-ajastaan oman hahmonsa valmisteluun. Häihin oli kutsuttu sukulaisia ja ystäviä, mutta kunnon Las Vegas -tyyliin juhliin saapui myös kuokkavieraita. Oliko kukaan sitä, miltä päältä päin näytti, kun lukuisia Top Secret -osioita olivat hääkutsut ja roolikuvaukset täynnä? Häät menivät hienosti ja tunnelma oli katossa.

Häiden lisäksi päivään kuului myös opiskelua. Päivän teemana oli rakkaus, ja siihen liittyen leirin tytöt ja pojat listasivat unelmien poika- ja tyttöystävän kriteerit ja esittivät ne toisilleen. Myös visaisia kysymyksiä seurustelusta ja mieltymyksistä esitettiin puolin ja toisin. Harva meistä on niin täydellinen mitä listassa toivottiin! :D

Virsilaulu oli vuorossa iltapäivällä, kun kantori Eija Multanen saapui laulattamaan leiriläisiä. He lauloivatkin läpi virsikirjasta lähes kaikki nuorten virret. Ihan konfirmaatiotakin silmällä pitäen.

Viimeinen kokonainen leiripäivä on huomenna. Ulkoläksyt on suoritettava loppuun ja tehtävä kaikki tekemättä jäänyt. Sen jälkeen koti-ikävään on luvassa lievitystä, mutta siihen asti huolissa ja murheissa on turvauduttava leirin tuning-isosiin! :)

Normipäivä. :) Ei mitään kummallista ohjelmassa. Päivällä oppitunneilla puhuttiin elämänarvoista, oikeasta ja väärästä ja Pyhästä Hengestä, uskosta ja rukouksesta. Martin tunnilla oli Kymmenen käskyä -rata, jossa jokaisessa pisteessä sovellettin ja pohdittiin kymmentä käskyä. Oli mukavaa olla rasteilla ulkona, kun aurinkokin viimein näyttäytyi!

Päivän raamis oli rukoukseen liittyvä. Isoset tykkäävät kovasti pitää raamiksia ja leiriläisetkin vaikuttavat viihtyvän niissä. Omat isoset ja pikkuset ovat tulleet sen verran tutuiksi, että kaikilla on kivaa.

Lentopalloturnaus pelattiin loppuun hyvässä säässä. Peleistä oli jäljellä vielä sijoitusottelut. Voittajaksi itsensä pelasi perinteinen kokoonpano Suljettu osasto, johon kuuluu Matti-pappi, Martti ja Soile. Fiinalissa Suljettua osastoa vastaan pelasi Huonommat kuin seisovat herkkusienet. Voittajille sekä muille sijoittuneille luvattiin karkkipalkinto kioskista.

Iltaohjelma oli jälleen kerran hassunhauska, isoset ylittivät itsensä! :D Ponileikkiä leikittiin toistamiseen, se on isosten lemppari. Konfirmaatiolauluakin laulettiin, huomenna se olisi osattava ulkoa. Jänskättää...

Mitähän huominen tuo tullessaan? viimeisistä päivistä on otettava kaikki ilo irti!

Tänään oli kaikkien odottama vierailupäivä. Ennen kuin äidit ja isät olivat tervetulleita katsomaan pienokaisiaan, oli leirikeskus siivottava, sen verran vieraskoreita mekin täällä olemme. Siivous oli oikea suursiivous ja tulos tarkistettiin ja hyväksyttiin. Olimme lounaalla, kun ensimmäiset vieraat saapuivat. Leiriläisistä oli mukavaa nähdä vanhempia, sisaruksia ja kavereita, sekä saada täydennystä eväisiin. Tuomisissa oli eväiden lisäksi myös puhtaita sukkia. Monet äidit saivatkin vaihdossa likapyykkipussin kotiin viemisiksi.

Vieraiden lähdettyä opiskelimme ja palasimme normaaliin päiväjärjestykseen. Päivä oli silti rento; vierailu söi toiset oppitunnit. Saunojat olivat hieman harmissaan, sillä pesuvesi oli jäänyt lämmittämättä ja pesut pitikin suorittaa kylmällä vedellä... Hrrrr! Myöskin myöhästelystä oppitunneille huomautettiin. On kuulemma vaikea herätä aamuisin ja tunneille ei millään malttaisi tulla, kun on niin mukavaa. Muutaman minuutin jos myöhästyy pillin vihellyksestä, ei kai se haittaa? Oppitunnit ovat leiriläisten mielestä mukavampia kuin ennen, sillä ujous on voitettu ja keskusteluakin saadaan aikaseksi.

Kännykkähotellia pidetään yleisesti epäreiluna käytäntönä. Riparilaiset haluaisvat pitää kännykkänsä ja laittaa herätyskellon soimaan. On kuulemma liian tiukka ryhmäkuri ja "syyttömätkin" joutuvat kärsimään.

Iltaohjelmat ovat mukavia, mutta jos leiriläiset saisivat valita, olisi lauluja vähemmän ja sketsejä enemmän. Laulut ja leikit kuitenkin ovat ja pysyvät, muuten isosten hauskat ideat loppuisivat kesken kaiken. :) Jopa konfirmaatiolaulun ulkoa opettelu aiheuttaa huolta joillekin, se ei iske kaikkiin. Leiriläiset haluaisivat, että koko iltana ei olisi mitään ohjelmaa eivätkä yövalvojat tulisi hyssyttelemään.

Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta vielä jaksaa! Isoset ovat parhaita, heidän vuokseen voisi hakea vaikka kuun taivaalta! :D