Kalkkiviivoilla ollaan. Kaikki alkavat olla tosi väsyneitä, eikä ajatus kotiinpaluusta kuulosta pahalta. Parempi lähteä silloin, kun on vielä kivaa. Aamulla Matti-pappi perehdytti leiriläisiä hieman tulevaan konfirmaatioon ja konfirmaatiolauluakin laulettiin useaan kertaan päivän aikana. Lounaan jälkeen tuli Kurun diakoni Katja Virtanen pitämään tuntia diakoniasta. Diakoniaan tutustuttiin muun muassa kuuden rastin radalla, jossa isoset toimivat rastien vetäjinä. Jokaisella rastilla oli diakonian piiriin kuuluva aihe. Myös Kuru Lehden toimittaja kävi pyörähtämässä leirillä rastiradan aikoihin.

Päiväjuoman jälkeen oli viimeinen raamis. Se taisi olla isosille kovempi paikka kuin leiriläisille. Isoset ovat kovasti ihastuneet omiin ryhmiinsä ja kaikkien mielestä oma ryhmä on se paras. :) Raamis on ollut hyvä tapa olla oman ryhmän kanssa!
Saunojen ja muun iltapäivän toiminnan jälkeen oli pelottavan loppukokeen vuoro. Kysymyksiä kokeessa oli vain yksi. Arvosteluasteikko oli neliportainen: herkkudemo, demo, tuning ja herkkutuning. :) Jokainen leiriläinen sijoittui johonkin näistä ja jokaisella arvosanalla läpäisi kokeen.

Iltapalan jälkeen alkoi iltaohjelma. Leiriläiset olivat jälleen kerran huolissaan tarkan aikataulun ja kellonlyömien puuttesta. Ilta oli viimeisen päivän kunniaksi spesiaali ja sai kestää oman aikansa, siksi aikatauluja ei oltu kirjoitettu ylös. Iltaohjelma oli tavallista pitempi (ja parempi), salaiset kirjeystävät paljastettiin ja katselimme leirillä otettuja valokuvia diaesityksenä.

Hartaudessa oli Marian ja Martin soittamana kaksi kappaletta ja kirjoitimme toisillemme leiripalautetta niin, että jokainen sai varmasti terveiset jokaiselta. Sytytimme myös tuohukset ja saimme kiittää leiristä. Haratuden jälkeen söimme hieman yöpalaksi pizzaa, jonka tuoksu oli leijunut leirikeskuksessa jo päivällä. Koska lapset olivat kiltisti, otimme vahingon takaisin ja menimme hetkeksi leirinuotiolle niemenkärkeen olemaan ja fiilistelemään. 02.30 oli vuorossa nukkumaanmeno.

Äiti, täältä tullaan!